Lähdimme aamusta ajelemaan Orivedelle, koska Hilla oli ilmoitettu pentunäyttelyyn. Kaikki katastrofin ainekset (mm. autosta hajosi ohjaustehostin, lähdimme tunnin myöhässä) olivat ilmassa, mutta selvisimme kuitenkin perille ja ehdimme nipinapin kehään. Hilla on kasvanut hieman keikkuen ja ei todellakaan oli hehkeimmillään. Ainokaisena rotunsa edustajana tuomari Satu Ylämononen antoi Hillalle KP:n ja Hillevi oli myös ROP- pentu. Arvostelu: "Vahvaluustoinen narttupentu, jolla vahva hyväilmeinen pää.Rodunomainen purenta, vahva alaleuka. Lupaava leveä eturinta. Vahva luusto. Niukasti kulmautuneet eturaajat, riittävästi takaa. Hyvä häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, vielä kinnerahtaasti takaa. Kaunis väritys. Käyttäytyy ystävällisesti".

Alkoihan niitä sitten löytyä. Viimevuonna en löytänyt suppiksia lähimetsistä lainkaan, mutta tänään löytyi jo kiitettävästi ;)
Metsässä samoilu on kivaa ja samalla saa lenkitettyä osan koirista......









jä löytyihän sieltä vielä sontaläjäkin, jonka tekijä jää epäselväksi (karhu/mäyrä?)........

Taas oli Ninnin vuoro lähteä näyttelyyn, nyt auton keula kääntyi kohti Seinäjokea. Ninni kilpaili nyt ensimmäistä kertaa Premier luokassa. Saavuttaakseen INTERNATIONAL PREMIOR - tittelin Ninni tarvitsee kolme CAPIB-sertifikaattia vähintään kahdesta eri maasta kolmelta eri tuomarilta. Kaksi CAPIB-sertiä napsahti Seinäjoelta ja lauantaina Ninni oli vielä Tuomarin Paras kastraatti naaras. Suomen sertit on siis kasassa ja seuraavaksi suunnittelemme matkaa ulkomaille.....
Mukavaa oli tavata Ninnin sukulaisia, samansorttisia pörröturkkisuttapyttyjä olivat nekin ;)

Ohessa kuvia näyttelystä alkaen perhepotreteilla (Ninni isänsä ja veljensä kanssa), kiitos avustajille !!

Pihamaallamme lentelevät lepakot innostivat meidät mukaan Seitsemisen luontokeskuksessa järjestettävään Lepakoiden yö tapahtumaan. Lepakkotutkija Emma Kosonen piti kahden tunnin alustuksen lepakoiden ihmeelliseen maailmaan. Lepakko on maailman ainoa lentävä nisäkäs, maailman 1200 lepakkolajista suomessa esiintyy 12. Pohjanlepakko on suomen yleisin lepakkolaji ja se saalistaa yöaikaan pihapiirien tuntumassa kaarellen puunlatvojen yläpuolella. Näitä veijareita meidänkin pihamaalla ilmeisesti lentelee.
Lepakot ovat pitkäikäisiä, on löydetty 41 vuotta vanha rengastettu lepakko Kaukasuksesta. Lepakoiden  rengastus ja kiinniottaminen on luvanvaraista toimintaa. Suomessa on yhdeksällä henkilöllä lupa rengastaa lepakoita. Lepakoiden kiinniottaminen ja lajimäärittely on melkoisen haastavaa toimintaa, Kosonen kertoo ongelmia mitä esim. eri siippalajien märittelyssä on. Lepakoiden lajimäärittelyssä käytetään hyväksi niiden tuottamaa ääntä. Ääntä ei ihmiskorva kykene kuulemaan, mutta tähän käytetään lepakkoilmaisinta, detektoria. Detektori on laite, joka vastaanottaa lepakoiden kaikuluotausäänet ja muuntaa ne ihmiskorvin kuultaviksi. Halvimmat versiot maksavat noin 200-300 euroa, joten ihan markettivempaimesta ei ole kyse.
Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien. Ne kuuluvat samaan luontodirektiivin liitteessä lueteltuihin lajeihin kuin liito-oravat.
Luennon jälkeen lähdimme maastoon tutustumaan lepakoihin ihan livenä. Suunnistimme Koveron perinnekylään. Koveron tila on perustettu 1850-luvulla. Nykyisen pihapiirin vanhin rakennus on pakari 1870-luvulta. Komean päärakennuksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1881. Päärakennuksen järeät seinähirret ovat käsinveistetyt. Lepakot viihtyvät erinomaisesti kulttuurihistoriallisessa ympäristössä ja meidän kuulijoiden iloksi Kovero ei tuottanut pettymystä. Paikalla oli runsaasti lepakoita, niin viiksisiippojen kuin pohjanlepakonkin ääntelyä kuulimme detektorin kautta. Toki nämä nahkasiivet nähtiin myös viuhahtelevan pihamaalla. Viiksisiipat pyörivät lähellä maanpintaa kun taas pohjanlepakot pyörivät ylhäällä puidenlatvojen korkeudella.
Todella mielenkiintoinen ilta ja saimme samalla selville noiden omalla pihamaalla pyörivien lepakoiden todennäköisen lajimäärityksen  - Pohjanlepakoita ;)

Ninni vuoro oli käydä näyttelyssä 23.8.08. Lähdimme Merjan kanssa aamuvarhaisella ajelemaan Vantaalle RUROK:in näyttelyyn. Näyttely pidettiin Myyrmäkihallissa, joka lämpesi päivän aikana lähes trooppisiin olosuhteisiin - kuumaa ja kosteaa. Heti aamulla oli pientä säätöä ennen kuin kissat olivat häkeissään, näyttelyhäkeistä puuttui katto ja osalta näytti puuttuvan koko häkki. Onneksi löysimme ystävällisen järjesteluorganisaatioon kuuluvan herran, joka auttoi ystävällisesti ko. asiat kuntoon. 
Ninni saa värinsä vuoksi olla aina viimeisistä viimeisin arvosteltava kissa, joten saimme nytkin odotella koko päivän arvostelua. Onneksi Ninni osaa ottaa rauhallisesti ja nukkuu tyytyväisenä häkissään. Ninnin tuomarina toimi Liisa Forss ja arvostelu oli varsin mairitteleva. " Tyyppi- suuri ja vankka tyttö, silti lyhyt ja sopusuhtainen. Pää- Hieno ilme ja leveä massiivinen pää. Silmät - isot, avoimet. on sinistäkin. Korvat - ex sijainti ja koko. Turkki- UPEA !. Pitkä ja tuuhea, hienosti hoidettu, vaalea, silti selvät kontrastit. Häntä - lyhyt ja tuuhea, hieno väri. Kunto - SUPER. Yleisvaikutelma - WAU mikä LADY !
Näillä sanoila Ninni valmistui Premieriksi ollen vielä Tuomarin Paras :)

Bis paneelissa vastassa oli upeaakin upeampi EP&GIC Birstein Celine d´Or, DSM ja luonnollisesti Bis sijoitus kuului hänelle ;)