Hilla täyttää tänään kokonaisen vuoden. Merkityksellisen tästä tapahtumasta tekee sen, että näitä syntymäpäiviä emme tule järin monta viettämään - jokaisesta saamme olla erityisen kiitollisia. Hillan elämän yllä leijuu nimittäin musta pilvi. Hilla alkoi Joulun jälkeen ontua vasenta takajalkaa ja ontuminen jatkuu edelleen..... Jalat kuvatiin ja etenkin vasen (oikeakaan ei nyt mikään priima ollut) lonkka on matalalla lonkkamaljalla varustettu sekä löysääkin löysempi. Hyvä lihaskunto pitää tuon lonkan maljassaan. Liikkua siis pitäisi, mutta jotenkin tuo ontuminen täytyisi saada loppumaan. Cartrofen piikit 4x viikon välein toivat vain aavistuksen apua ja nyt sitten syödään kipulääkettä ainakin seuraavat neljä kuukautta :(
Syntymäpäiväsankari pääsi yli kuukauden tauon jälkeen vapaasti liikkumaan. Parempi lyhyt ja onnellinen elämä kuin hieman pidempi mutta tylsä ja apaattinen.
Hilla nautti täysillä syntymäpäivänään. Ilolla seurasin tuon pienen menoa, riemulla ei ollut rajoja lumessa telmiessä. Tästä jatketaan päivä kerrallaan ja jokainen päivä eletään kuin se olisi viimeinen - TÄYSILLÄ.

Kansallispuiston kupeessa eläminen tuottaa suurta iloa.......metsistä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.
Viimeisin löytö on KALASÄÄSKEN PESÄPUU ;)

Asumme keskellä "erämaata" vanhassa hirsitalossa ja tämä tuo omat ongelmansa - hiiriä. Olin haaveillut jo vuosia kissasta ja kun muutimme tänne maalle, sain toteuttaa toiveeni. Mieheni naureskeli, kun kannoin tuota pientä pumpulipalloa kotiin. Hänen ennakkoluulonsa joutuivat kuitenkin romukoppaan. Ninni oli vasta neljän kuukauden, kun sai ensimmäisen saaliinsa. Kuka siis väittää ettei perskistä ole hiiren pyytäjäksi. Meillä ainakin tämä kaunokainen osaa myös metsästää sisään eksyneet hiirulaiset. Tänään viimeksi hiirulainen pääsi hengestään. Anteeksi väkivaltainen todistusaineisto.

Niin sitä pöräytettiin Jyväskylään metsästämään Ninnille puuttuvia rusetteja.....viimekerrastahan on jo tovi aikaa. Marraskuussa 2008 olimme Tallinnassa ja siitä saakka olemme olleet karvankasvatustauolla. Pohjavillaa on tullut , mutta turkki ei ole vielä oikein täydessä terässä. No toivottu rusetti irtosi, joten enää puuttuu 5 Grand International Premier titteliin. Seuraavaksi olemmekin rusetinkeräyskoitoksissa 7-8.3 Laihialla, vaikka rusettiensaaja ei nyt niin innostunut asiasta olekkaan ;)

Sunnuntaipäivän ratoksi lähdimme retkeilemään lähimetsiin. Nyt talvella on hyvä samoilla noissa metsissä, koska suot ja lammet ovat jäässä, joten liikkuminen on helpompaa. Eksymistäkään ei tarvitse pelätä, sillä seuraat vain omia jälkiäsi :D
Tänään ei kyllä keli ollut kovinkaan mairitteleva, +1 ja vettä satoi sekä navakkaa tuulta. Tuulen ansiosta puut heittelivät lumipalloja kulkijoiden niskaan.
Koirista mukaan pääsi ärripurri-Esteri, joten muita ei sitten ollut mahdollisuus ottaa mukaan. Essi nautti täysillä metsässä juoksemisesta, hirvenjälkien haistelemisesta ja tietenkin makkaran paistosta.