Paljon on taas tapahtunut ja päivitykset laahaa perässä. ….
Hilla muutti huhtikuun alussa  takaisin Jonnan luokse hieman rauhallisempiin olosuhteisiin. Hilla ontui meillä koko ajan vasenta takajalkaa ja lopulta tein raskaan päätöksen ja päädyin siihen, että Hillan elämä olisi laadukkaampaa Jonnan luona. Jonnalla kun ei ole niin rajua menoa kuin meillä täällä. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, Hilla ei ole nyt ontunut ja sopeutunut vallan mainiosti uuteen laumaansa..….taitaa vaan entisellä emännällä olla se suurin ikävä :(
Ninni käväisi Pet Expo näyttelyssä Helsingissä ja kotiin viemisenä oli tarvittava CAPIB sertti ja vieläpä Ninneröinen oli kategorian paras kastraattinaaras :)  Turkki ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta seuraavan kerran olemme näyttelyssä toukokuussa Tampereella ja Tallinnassa.
Hilla jätti koiran menevän aukon kotiimme ja borzoi oli kummitellut hetken mielessäni.  Kiitos internetin löytyi sopiva koira Itävallasta ja eikun kirjoittamaan kasvattajalle. Furor sattui olemaan vielä vapaana, joten hyppäsin Wienin koneeseen ja hakemaan pentua kotiin. Omat haasteensa matkaan teki se, että Fuu oli jo yli 6 kk ja melkoisen kokoinen. Onneksi talosta löytyi suuren, suuri lentoboxi, jonka raahasin mukaani.  Furorin kasvattaja tuli vastaan minua Wieniin ja toi ystävällisesti pennun sinne, sillä olin varannut paluulennon samalle päivälle . Olin kuusi tuntia Wienissä ja taas takaisin Helsinkiin. Raskas oli reissu, mutta nyt olemme onnellisesti kotona ja onhan tuo Borzoi rotuna ainakin kaunis ja erilainen. Nähtäväksi jää kulkeeko kauneus ja äly samassa paketissa……..

Hilla täyttää tänään kokonaisen vuoden. Merkityksellisen tästä tapahtumasta tekee sen, että näitä syntymäpäiviä emme tule järin monta viettämään - jokaisesta saamme olla erityisen kiitollisia. Hillan elämän yllä leijuu nimittäin musta pilvi. Hilla alkoi Joulun jälkeen ontua vasenta takajalkaa ja ontuminen jatkuu edelleen..... Jalat kuvatiin ja etenkin vasen (oikeakaan ei nyt mikään priima ollut) lonkka on matalalla lonkkamaljalla varustettu sekä löysääkin löysempi. Hyvä lihaskunto pitää tuon lonkan maljassaan. Liikkua siis pitäisi, mutta jotenkin tuo ontuminen täytyisi saada loppumaan. Cartrofen piikit 4x viikon välein toivat vain aavistuksen apua ja nyt sitten syödään kipulääkettä ainakin seuraavat neljä kuukautta :(
Syntymäpäiväsankari pääsi yli kuukauden tauon jälkeen vapaasti liikkumaan. Parempi lyhyt ja onnellinen elämä kuin hieman pidempi mutta tylsä ja apaattinen.
Hilla nautti täysillä syntymäpäivänään. Ilolla seurasin tuon pienen menoa, riemulla ei ollut rajoja lumessa telmiessä. Tästä jatketaan päivä kerrallaan ja jokainen päivä eletään kuin se olisi viimeinen - TÄYSILLÄ.

Kansallispuiston kupeessa eläminen tuottaa suurta iloa.......metsistä löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.
Viimeisin löytö on KALASÄÄSKEN PESÄPUU ;)

Asumme keskellä "erämaata" vanhassa hirsitalossa ja tämä tuo omat ongelmansa - hiiriä. Olin haaveillut jo vuosia kissasta ja kun muutimme tänne maalle, sain toteuttaa toiveeni. Mieheni naureskeli, kun kannoin tuota pientä pumpulipalloa kotiin. Hänen ennakkoluulonsa joutuivat kuitenkin romukoppaan. Ninni oli vasta neljän kuukauden, kun sai ensimmäisen saaliinsa. Kuka siis väittää ettei perskistä ole hiiren pyytäjäksi. Meillä ainakin tämä kaunokainen osaa myös metsästää sisään eksyneet hiirulaiset. Tänään viimeksi hiirulainen pääsi hengestään. Anteeksi väkivaltainen todistusaineisto.

Niin sitä pöräytettiin Jyväskylään metsästämään Ninnille puuttuvia rusetteja.....viimekerrastahan on jo tovi aikaa. Marraskuussa 2008 olimme Tallinnassa ja siitä saakka olemme olleet karvankasvatustauolla. Pohjavillaa on tullut , mutta turkki ei ole vielä oikein täydessä terässä. No toivottu rusetti irtosi, joten enää puuttuu 5 Grand International Premier titteliin. Seuraavaksi olemmekin rusetinkeräyskoitoksissa 7-8.3 Laihialla, vaikka rusettiensaaja ei nyt niin innostunut asiasta olekkaan ;)