Talvi tulee ja sen huomaa kyllä koirista....turkkia vaihdetaan ja karvat vain pölisee.
Kokeilin tänään tilaamani kenneltilojen pesuainetta, jonka pitäisi tappaa kaikki pöpöt, sun muut rottaa pienemmät öttiäiset. Tuskin siitä nyt mitään haittaakaan on joskus pesasta noiden rapatassujen jälkiä hieman jytymmillä aineilla. Kenneltiloista tuli kyllä puhdasta, mutta sitten katse kääntyi meidän Esteriin. Tuota karvatuppojen irroitajaa kun ei kyllä viedä puhtaaseen kenneltilaan sotkemaan :) Ainoa vaihtoehto oli siis pestä koiruus.
Estran turkki on aina ollut hiukka vaikea näin turkinvaihdon yhteydessä. Karvatupot on ja pysyy kiinni vaikka kuinka harjaa ja kampaa. Koira näyttää todella kammottavalta koinsyömältä vanhalta palttoolta. Hyväksi havaittu keino on pesu ja föönaus. Onneksi minulla on tuo kaksimoottorinen lattiafööni, jolla saa sitten loput karvat kohtuudella irti :)
Niinpä vaan Esteristäkin tuli jälleen koiran näköinen ja lähes kaikki irtokarvat pöllysivät föönillä taivaan tuuliin ;)

Tässä syyllinen kenneltilojen lattiakarvamattoon.


Pesuhuoneen lattiaa pesun jälkeen.


Lapojen yläpuolella vielä "irtokarvaa" pesunkin jälkeen


Föönillä tulos on kuitenkin siedettävä :)

Lähdimme aamusta ajelemaan Orivedelle, koska Hilla oli ilmoitettu pentunäyttelyyn. Kaikki katastrofin ainekset (mm. autosta hajosi ohjaustehostin, lähdimme tunnin myöhässä) olivat ilmassa, mutta selvisimme kuitenkin perille ja ehdimme nipinapin kehään. Hilla on kasvanut hieman keikkuen ja ei todellakaan oli hehkeimmillään. Ainokaisena rotunsa edustajana tuomari Satu Ylämononen antoi Hillalle KP:n ja Hillevi oli myös ROP- pentu. Arvostelu: "Vahvaluustoinen narttupentu, jolla vahva hyväilmeinen pää.Rodunomainen purenta, vahva alaleuka. Lupaava leveä eturinta. Vahva luusto. Niukasti kulmautuneet eturaajat, riittävästi takaa. Hyvä häntä. Liikkuu erinomaisella askelpituudella, vielä kinnerahtaasti takaa. Kaunis väritys. Käyttäytyy ystävällisesti".

Alkoihan niitä sitten löytyä. Viimevuonna en löytänyt suppiksia lähimetsistä lainkaan, mutta tänään löytyi jo kiitettävästi ;)
Metsässä samoilu on kivaa ja samalla saa lenkitettyä osan koirista......









jä löytyihän sieltä vielä sontaläjäkin, jonka tekijä jää epäselväksi (karhu/mäyrä?)........

Taas oli Ninnin vuoro lähteä näyttelyyn, nyt auton keula kääntyi kohti Seinäjokea. Ninni kilpaili nyt ensimmäistä kertaa Premier luokassa. Saavuttaakseen INTERNATIONAL PREMIOR - tittelin Ninni tarvitsee kolme CAPIB-sertifikaattia vähintään kahdesta eri maasta kolmelta eri tuomarilta. Kaksi CAPIB-sertiä napsahti Seinäjoelta ja lauantaina Ninni oli vielä Tuomarin Paras kastraatti naaras. Suomen sertit on siis kasassa ja seuraavaksi suunnittelemme matkaa ulkomaille.....
Mukavaa oli tavata Ninnin sukulaisia, samansorttisia pörröturkkisuttapyttyjä olivat nekin ;)

Ohessa kuvia näyttelystä alkaen perhepotreteilla (Ninni isänsä ja veljensä kanssa), kiitos avustajille !!

Pihamaallamme lentelevät lepakot innostivat meidät mukaan Seitsemisen luontokeskuksessa järjestettävään Lepakoiden yö tapahtumaan. Lepakkotutkija Emma Kosonen piti kahden tunnin alustuksen lepakoiden ihmeelliseen maailmaan. Lepakko on maailman ainoa lentävä nisäkäs, maailman 1200 lepakkolajista suomessa esiintyy 12. Pohjanlepakko on suomen yleisin lepakkolaji ja se saalistaa yöaikaan pihapiirien tuntumassa kaarellen puunlatvojen yläpuolella. Näitä veijareita meidänkin pihamaalla ilmeisesti lentelee.
Lepakot ovat pitkäikäisiä, on löydetty 41 vuotta vanha rengastettu lepakko Kaukasuksesta. Lepakoiden  rengastus ja kiinniottaminen on luvanvaraista toimintaa. Suomessa on yhdeksällä henkilöllä lupa rengastaa lepakoita. Lepakoiden kiinniottaminen ja lajimäärittely on melkoisen haastavaa toimintaa, Kosonen kertoo ongelmia mitä esim. eri siippalajien märittelyssä on. Lepakoiden lajimäärittelyssä käytetään hyväksi niiden tuottamaa ääntä. Ääntä ei ihmiskorva kykene kuulemaan, mutta tähän käytetään lepakkoilmaisinta, detektoria. Detektori on laite, joka vastaanottaa lepakoiden kaikuluotausäänet ja muuntaa ne ihmiskorvin kuultaviksi. Halvimmat versiot maksavat noin 200-300 euroa, joten ihan markettivempaimesta ei ole kyse.
Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien. Ne kuuluvat samaan luontodirektiivin liitteessä lueteltuihin lajeihin kuin liito-oravat.
Luennon jälkeen lähdimme maastoon tutustumaan lepakoihin ihan livenä. Suunnistimme Koveron perinnekylään. Koveron tila on perustettu 1850-luvulla. Nykyisen pihapiirin vanhin rakennus on pakari 1870-luvulta. Komean päärakennuksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1881. Päärakennuksen järeät seinähirret ovat käsinveistetyt. Lepakot viihtyvät erinomaisesti kulttuurihistoriallisessa ympäristössä ja meidän kuulijoiden iloksi Kovero ei tuottanut pettymystä. Paikalla oli runsaasti lepakoita, niin viiksisiippojen kuin pohjanlepakonkin ääntelyä kuulimme detektorin kautta. Toki nämä nahkasiivet nähtiin myös viuhahtelevan pihamaalla. Viiksisiipat pyörivät lähellä maanpintaa kun taas pohjanlepakot pyörivät ylhäällä puidenlatvojen korkeudella.
Todella mielenkiintoinen ilta ja saimme samalla selville noiden omalla pihamaalla pyörivien lepakoiden todennäköisen lajimäärityksen  - Pohjanlepakoita ;)